Kuinka syvältä uraanit?
Aikoinaan I. Karaila netissä laski uraanin kaivuun olevan 0,1% jo
irrotusenergiansa osalta täysin kannattamattoman. Myös STUK ja GTK
ilmoittaa
0,1% uraanin olevan teoreettisessa kannattavuusrajassaan jo normaalissa
parhaimmanluokan teollisussirroituksessa. Ja kun huomioimme
avoaumasliuoituksen romahtamisen 15% todellisen saannin energian hukka
vähintään 5 kertaa alle saannon. Kun TVO ilmoitti 2007 jälkeen maailman
uraanimalmien keskimääräisen pitoisuuden putoavan 0,4% myös tämän malmin
saanti romahtaa aiemman korkeamman hyödyn rikkaan malmion saannista
viidesosaan. Näin todellinen saanti putoaa suuren määrän karkeassa
avoaumausliotuksesta 0,06%. Karkeasti 1 kWh sisälle irrotusräjähteisiin,
lajittelijoihin, murskaimiin ja ulos uraanista saataisiin vain 0,6kWh.
Systeemillä ei ole energiapositiivista yhtälöä enää. Kiinnostuin
perustasta
kuinka syvältä kiveä ylipäätään energiapositiivisesti edes nostaa.
Kuulostaa
aika absurdilta, mutta jopa öljyä ei kannata ****ata kilometrien
syvyyksistä,
koska siitä saatava energia ei enää kata edes nostokuluja!
Lähtöarvoksi otan vesienergiasta saatavia peruskaavoja. 0,1%/15%
uraaninmalmin saannilla laskin maastamme noin neliödesimetrin edustavan
yhtä
saatua kWh:ta. Aloitetaanpa tapaus Ronneburgista, jossa kaivettiin jopa
alle
0,1% uraania jopa 2km syvyydestä. Kun seinämä räjäytetään lasken kaiken
rojahtavan yksinkertaisuuden vuoksi pohjaan. Uraanimalmin paino 3
000kg/m3.
Kuljetuskalusteeksi auton summittain 10% hyötysuhteella. Huomioin tässä
auton 25% perusenergiatalouden moottorissa. Vaihteen häviöt. Sen faktan,
että noutoauto tekee edestakaisessa matkassaan takaisin pohjalle vain 50%
energiamielessä nostotyötä jne. 20m*0,01m2 pala= 0,2m3 malmikiveä josta
tulee 1kWh. 2km matkalla muodostuu 0,2*100= 20m3 edustaen 100kWh.
Painoltaan
tämä vastaa silloin 3t/m3* 20m3= 60m3 vettä. Luku pitää kertoa
kuorma-auton
huonolla 10-kertaistuvalla hyötysuhteella. 10*60m3= 600m3. Tästä osaan jo
laskea veden energiantuoton tunnin aikana sen pudotessa 2km, kun huomioin
tuntiin sisältyvän sekuntimäärän . 600m3/3 600s/h= 0,17m3/s.
Nyt saamme jo suoraan kWh työn veden kaavasta: 0,17m3/s*2 000m*9,81= 3
270kWh on tarvittu nostoenergia, jotta saavutetaan suunnilleen 0,1%
uraanista saatava 100kWh perustuotto. 3 270kWh/100kWh= 32,7-kertaa
vähemmän
kuin mitä pelkästään jo nostoon kului energiaa! Siis aivan tolkutonta
uraanienergian kaivunmetodia näytti taannoinen CCCP jo 60-luvulla suosivan
DDR:ssä. Vielä voimme modifioida teoreettisen noston "nollarajan". 2
000m/32,7= 61m olisi näillä metodein se uraanikaivoksen perussyvyys josta
moista Uudenmaan 0.1% perusuraania ei siis edes kannattaisi tosiaan nostaa
kuorma-autolla! Ja huomatkaa nyt puhun pelkästään "nostosta". En
irtiräjäytyksistä, murskauksista, hapotusenergioista jopa monttuun
jatkuvasti tunkeva pohja- ja sadevesi on systeemissä kallista jatkuvasti
pois nostettavaa lisäkulutusta aina. Laskelma on mitä mieltä kääntävintä
jo
syystä, että esim. Limoussinen taannoinen uraanikaivos oli 400m syvä.
Limoussinesta tulisi energiamielessä pelkästä perusnostosta tuplat
triplatappiot jo. Tähän laskin, jotta hahmotettaisiin niitä perustavia
syitä
miksei Suomeen suunniteltavat uraanikaivokset ole kovin syviä.
Todellisuudessa jo esittämästäni hahmottuu aika hyvin miksei puhuta kuin
20m
peruskaivunsyvyyksistä Arevan uraanihankkeissa.
|
